Lapsuuden haaveesta tuli totta
Työskentelin urani alussa Savotalon laboratoriossa, jonne olen nyt palannut Kuopion lähilaboratorioiden apulaisosastonhoitajana. Olen ollut kauan laboratorioalalla ja suurimman osan työurastani olen työskennellyt Siilinjärven laboratoriossa. 2000-luvulla kävin johtamisen ja hallinnon erikoistumisopinnot, mutta siinä vaiheessa en ollut kovin urasuuntautunut. Tärkeämpi kriteeri oli työpaikan läheisyys perhesyiden takia.
Irma Karhunen uransa huipulla
Nyt takana on n. 1,5 vuotta apulaisosastonhoitajan työtä, josta olen todella tykännyt. Tämä on sitä, mitä haluan ja tykkään tehdä. Olen hyvin vuorovaikutteinen ihminen, ja pidän ihmisläheisestä työstä. Työnkuva on todella monipuolinen ja vaihteleva. Tässä työssä kehittyy koko ajan lisää, joka motivoi entisestään. Lisäksi tykkään laboratoriohoitajan perustyöstä, jonka osaamista en halua unohtaa. Perustyötä tulee palautettua aina mieliin, kun käyn tuuraamassa tarvittaessa lähilaboratorioissa. Töistä palautumiseen auttaa kaikista eniten luonto, mökkeily ja eläimet.
Koen olevani tällä hetkellä urani huipulla. Totta kai kehityn koko ajan lisää, mutta unelmana olisi, että jaksan kehittää itseäni ja ottaa tulevat muutokset vastaan positiivisena. Lisäksi toivon, että käytännönläheinen työ ei pääsisi unohtumaan. Haasteet jaksavat minua auttamaan, sillä näen ne positiivisena ajatuksena ongelmalle: ”Ei ole ongelmia, on vaan haasteita”.
Irma Karhunen, apulaisosastonhoitaja
Kuopion lähilaboratoriot
