Anu Holopainen opiskeli bioanalyytikoksi Tampereella, mutta kotiseutu Kuopiossa veti puoleensa. ISLABista löytyi vastavalmistuneelle juuri oikeantyyppinen työpaikka, eikä Anu ole sen koommin muualle katsellut – sen enempää asuinpaikan kuin työnantajankaan suhteen. Omalta tuntuvassa viitekehyksessä on hyvä kehittää itseään ja osaamistaan.
”Kun työssä pystyy kehittymään, siihen ei turru”
Anu Holopainen tuntee työnantajansa kohtuullisen läpikotaisesti. Valmistuttuaan bioanalyytikoksi silloisesta Pirkanmaan amk:sta hän muutti takaisin Kuopioon ja aloitti koulutusta vastaavat työt ISLABin mikrobiologian laboratoriossa.
Parin vuoden kuluttua Anu ryhtyi opiskelemaan Itä-Suomen yliopistossa biokemiaa, tehden samalla tutkimushoitajan töitä ISLABilla. Valmistuttuaan hän siirtyi erikoistuvan kemistin töihin kliinisen kemian laboratorioon. Sairaalakemistiksi Anu valmistui parisen vuotta sitten.
Syksyllä 2022 Anu siirtyi nykyiseen tehtäväänsä. Vaikka kokemus ISLABista on suhteellisen pitkä ja poikkeuksellisen laaja, viime aikoihin on taas kuulunut paljon uusien asioiden opettelua.
”Talon ja tapojen tunteminen auttaa uusiin haasteisiin tarttumista”
Anu on koko työuransa ajan kehittänyt taitojaan saman työnantajan palveluksessa. Nyt hän nauttii mahdollisuudesta vaikuttaa asioihin uudesta näkökulmasta. Kun työskentelyn periaatteet ja talon ihmiset ovat tuttuja, uuden homman haltuunotto käy helpommin ja omaa osaamista pääsee hyödyntämään tehokkaasti.
Vaikka Anu uskoo uuden pestinsä olevan sen verran vaativa – ja toisaalta kiinnostava – että sen parissa haasteita riittää pidemmäksikin aikaa, uuden oppiminen kiinnostaa koko ajan. Vaikka mitään tarkempia jatkosuunnitelmia ei olekaan, johtamisopinnot on aloitettu ja tarkoitus on jatkaa niitä töiden ohella.
”Tarkkuutta vaativa työpäivä vaatii selkeän vapaa-ajan vastapainon”
Preanalytiikan koordinaattori vastaa lukuisista erityyppisistä, ennen näytteen analysointia suoritettavista laboratorioprosessin vaiheista – aina potilaan ohjauksesta siihen, että näytteet saapuvat analyysiin. Työpäivään mahtuu paljon pienistä yksityiskohdista muodostuvien kokonaisuuksien hallintaa, joten vapaa-aikana on hyvä tuulettaa ajatuksia.
Anun kohdalla siitä huolehtivat hänen kaksi koiraansa, jotka eivät anna vaihtoehtoja: metsään on päästävä tunniksi tai pariksi, kaikissa keleissä ja mielentiloissa. Lenkin aikana Anu kuuntelee äänikirjoja tai ihan vain metsän ääniä. Siitä saa kummasti sitä eteenpäin menemisen draivia, josta Anu on opittu ISLABissa tuntemaan.